Niin se aikaa sitten vaan kuluu.. Äitin kultapien täyttää tänään kokonaiset 2 vuotta. Kerronpa tänne hieman kuinka tärkeä koiruus Vipukka on. Kun isä kuoli muutama vuosi sitten, jäi elämään tyhjä paikka. Eihän sitä kukaan/mikään voinut täyttää. Isäni oli aikanaan luvannut minulle, että saisin joskus oman koiran. Vaan se lupaus ei koskaan ehtinyt toteutua. Sitten tuli kesä 2006 ja sain ihanan pienen piikulin omaksi. Silloin tuntui siltä, että isän jättämä tyhjä paikka olisi jotenkin täydentynyt. Siksi Viivi on erityisen tärkeä mulle. Hurjan hauskaa synttäriä äitin tappuralle! Toivottavasti olet ihastuttamassa (ja vihastuttamassa) vielä monen monta vuotta! Ja eiköhän se isikin näihin sanoihin yhdy ;)
Kommentit