Viivi jäi aamulla yksikseen kotia, kun mun piti lähtee työharjoitteluun. Sitten, kun tulin kotia iltapäivällä niin eipäs täällä tyttöä löytynytkään. Arvelin, että pappa on hakenut Viivin mukaan savimajalle. Aloin sitten järjestelemään hieman paikkoja ja pyykkiä pesin. Oltiin sovittu, että Jutta piipahtaa Rokan kans tänään kyläs niin näkee Viivikin sen karvakuonon.
Lähdin sitten puuhastelun jälkeen naapuriin katteleen, että oisko se Viivi jo tullu takaisin. Tulihan se sitten, mutta oli muuttanut väriä. Joku oli juossut iloisena pitkin poikin peltoja ja voitte kuvitella minkä näköisen koiran sain sieltä takas. Aivan rapaset tassut ja maha.. Ei muuta kuin pesulle. Viivi ei yleensäkään nauti suihkusta. Nytkin änkes ittensä nurkkaan istuun, että siinäpä peset sitten. Heh tuli mieleen Hectorin viisu "Lumi teki enkelin eteiseen" ja siitä kohta "Ja vesi oli mustaa..." (:
Sitten Ville-isi tuli töistä ja lähti saman tien kokoukseen. Jäimme ootteleen Juttaa ja Rokkaa kylään. Ensin piti kovin haistella, että mikäs tämä tämmöinen on. Sisälle kun päästiin niin jo alkoi olla vauhtia ja vilskettä kerrakseen. Rokka murisi ja Viivi uikutti. Viivi piti ihme ääntä.. en tiiä oliko se sillä jokin soidinmeno.. heh.. Takapuoltaan se välillä tyrkyttää, mut ei se vieläkään vastaa kuvausta siitä mitä oon käsittäny juoksuisen nartun takapuolen olevan. No leikkiminen alkoi lopulta väsyttää molempia. Rokka on viel nii pien, että uni taitaa maistua. Niin Viivillekin sillon pienempänä.. unetti aina vähän päästä. Mut sit olikin aina sopiva hetki puuhastella itsekseen.
Huomen ois itsellä jännittävä päivä, ku meen työhaastatteluun, taitaa olla ensimmäinen sellainen. Aikaisemmin ei ole ollu hirmu virallisia juttuja. Eiköhän kaikki mene hyvin, on tuota esiintymiskokemusta kertynyt harjoittelun aikana. Ens viikolla pitää kiirusta työharjoittelun ja SPR:n juttujen merkeissä, mutta Viiville löytyy aina aikaa.
Ehkä sitä Rokkaa näemme tässä useamminkin, että tottuisivat toisiinsa. Me emännät, kun ollaan oltu ystäviä jo pienestä pitäen niin tavallaan se velvoittaa myös tätä karvaista jälkikasvua! ;)
Ny kuulostaa siltä, että kaikki muut on menny nukkumaan. Taidan itsekin mennä, jos uni vaan on tullakseen. Tahtoo tuo jännittäminen tuntua toisinaan hirmu kamalalta. Ja sitten huomaa, ettei mitään syytä jännittämiseen ollutkaan. Kaikki tahtoo aina mennä omalla painollaan.
Lähdin sitten puuhastelun jälkeen naapuriin katteleen, että oisko se Viivi jo tullu takaisin. Tulihan se sitten, mutta oli muuttanut väriä. Joku oli juossut iloisena pitkin poikin peltoja ja voitte kuvitella minkä näköisen koiran sain sieltä takas. Aivan rapaset tassut ja maha.. Ei muuta kuin pesulle. Viivi ei yleensäkään nauti suihkusta. Nytkin änkes ittensä nurkkaan istuun, että siinäpä peset sitten. Heh tuli mieleen Hectorin viisu "Lumi teki enkelin eteiseen" ja siitä kohta "Ja vesi oli mustaa..." (:
Sitten Ville-isi tuli töistä ja lähti saman tien kokoukseen. Jäimme ootteleen Juttaa ja Rokkaa kylään. Ensin piti kovin haistella, että mikäs tämä tämmöinen on. Sisälle kun päästiin niin jo alkoi olla vauhtia ja vilskettä kerrakseen. Rokka murisi ja Viivi uikutti. Viivi piti ihme ääntä.. en tiiä oliko se sillä jokin soidinmeno.. heh.. Takapuoltaan se välillä tyrkyttää, mut ei se vieläkään vastaa kuvausta siitä mitä oon käsittäny juoksuisen nartun takapuolen olevan. No leikkiminen alkoi lopulta väsyttää molempia. Rokka on viel nii pien, että uni taitaa maistua. Niin Viivillekin sillon pienempänä.. unetti aina vähän päästä. Mut sit olikin aina sopiva hetki puuhastella itsekseen.
Huomen ois itsellä jännittävä päivä, ku meen työhaastatteluun, taitaa olla ensimmäinen sellainen. Aikaisemmin ei ole ollu hirmu virallisia juttuja. Eiköhän kaikki mene hyvin, on tuota esiintymiskokemusta kertynyt harjoittelun aikana. Ens viikolla pitää kiirusta työharjoittelun ja SPR:n juttujen merkeissä, mutta Viiville löytyy aina aikaa.
Ehkä sitä Rokkaa näemme tässä useamminkin, että tottuisivat toisiinsa. Me emännät, kun ollaan oltu ystäviä jo pienestä pitäen niin tavallaan se velvoittaa myös tätä karvaista jälkikasvua! ;)
Ny kuulostaa siltä, että kaikki muut on menny nukkumaan. Taidan itsekin mennä, jos uni vaan on tullakseen. Tahtoo tuo jännittäminen tuntua toisinaan hirmu kamalalta. Ja sitten huomaa, ettei mitään syytä jännittämiseen ollutkaan. Kaikki tahtoo aina mennä omalla painollaan.
Kommentit