Kävimme Villen kans viime perjantaina tulevassa kodissa kylässä. Viiviä emme ottaneet vielä uuteen kotiin tutustumaan, ku se ois pian hutikalla menny häsläykseksi tai lähinnä että jompi kumpi juoksee "lapsen" perässä. Villen vanhemmatki oli tutuilla kylässä, joten neiti vietti muutaman tunnin yksikseen kotona. Nyt on kuitenki melko varmaa se, että tää konkkaronkka muuttaa kuun vaihteessa omaan kotiin. Tuparit, kihlajaiset ja mun valmistumista juhlimme näillä näkymin maaliskuussa. Ja nyt jatkan siitä, mitä neiti ehti viime perjantaina touhuta. Hyvin kiltisti se oli ollut muuten, mut Villen äitin puuterirasiassa oli hampaanjäljet ja jollakin ihmeen konstilla puuteri oli ehjä mut sienen se oli syöny. Ja sitten ku se puuterirasia jätettiin pöydälle, ku tultiin kotia nii Viivi keksi että nappaanpa sen.. No eihän se sitä saanu, mut kyl se lattialle tippu ja nyt ei enää Villen äiteellä oo puuteria. Mut onneks Oriflame-yhdyshenkilö löytyy läheltä :D

"Ovatko kaikki hutikat yhtä innokkaita kuin Viivi saadessaan uuden heijastinliivin?"

Tässä vastikään kävin Mustissa&Mirrissä, lähdin ostamaan juoksuhousuja, koska kesällä tulin siihen tulokseen että kahdet on parempi kuin vaan yhdet. No siinä sitten hoksasin tosi hyvän näkösen heijastinliivin. Menin sitten kotia ja otin heijastinliivin laatikosta pois. Sillonhan Viivi tuli nuuskimaan ja katteleen et mitäs kivaa täältä löytyy. No sitten laitoin heijastinliivin hutikan päälle. Koko oli tosi hyvä ja omasta sekä Villen vanhempien mielestä koiruus näytti tosi hyvältä. Hutikka seiso ku patsas, ei liikkunu saati sitte sanonu mitään. No sitten se yhtäkkiä alko liikkua peruuttamalla ja peruutti sohvapöydän alle. Nokka vaan näky. Hutikka oli yhä hiljaa.. Villen äiti sh:na alkoi epäillä et sille tuli joku kohtaus. Niin sitä itekkin mietti, mut kyl neidin sen verta hyvin jo tunnen kuitenkin että aattelin sen ny vaan esittävän.. patsasta. Sitte ku meitä muita vielä nauratti ettei oo Viivin tapaista ollenkaan se käytös. Ja sitten jo mietittiin et aina ku haluaa sen rauhoittuvan nii laittaa liivin päälle. Kuvassa neiti uskaltautu jopa ton verran pöytäliinan alta kurkkimaan. No sitten mä vaan annoin sen liivin olla ja istuin sohvalle. Sitten joku hutikka uskalsi tulla mun eteen ja alko itkemään.. Kuuntelin itkua tovin ja sitten ku se hiljeni otin liivin pois. Että katotaan miten käy. No sehän yritti napata heijastinliivin, et "annas tänne nii mä syön sen". Ja eipä hutikka arvannut mitä ilkeä äiti(puoli) seuraavaksi tekee.. Laiton liivin takas, et ei mee läpi tollanen jos lenkilleki aiotaan heijastinliivi päällä nii toinen vaan seisoo paikallaan ku tatti. No kyl varmaan arvaa, et eloisa hutikka muuttui taas patsaaksi mut se aloitti heti itkun.. ja taas oli tovin liivi päällä. Sitten otin sen pois. Seuraavaks laiton sen sille, ku Ville tuli kotia. Villeki oli ihan järkyttyny, ku neiti ei inahtanu paikaltaan vaikka mitä yritti. Napuja se söi, jos meni viereen ja kehu että on hienon näkönen tyttö.. Pitäs taas kokeilla ihan lenkillä, et mitä tyttö tykkää.. Viimes ku yritin laittaa kuonopannan nii se ei inahtanu.. meinas että vejä perässäs mut minen liiku. No enhän minä ny toista ruvennu väkisin viemään. Tässä on aiemmin auttanu ku on ollu napuja mukana nii on saatu vähä liikettä typykkään. Ja voi että ite nautin sillon lenkistä, ku ei oo toisella neliveto päällä.

Yks juttu tuli hutikan viime aikasista tempauksista mieleen.. se käy joskus vintillä tarkistamassa, jos meitä ei alakerrassa näy että ollaanko me kotona. Lauantaina lähettii kavereille kylään ja ihana ku tulee yöllä kotiin nii neiti oli kussu sänkyyn. Ite hän nukku jo alakerras ku tultiin. Ei se auttanu ku sijauspatjan päällinen taas laittaa pesuun.. (viime kerrasta olikin jo varmaan vuos). Ja kyllähän minä ymmärsin, että mitä se viestitti sillä kusemisellaan.. Villen vanhemmat sano, että se oli just ennen nukkumaanmenoa käyny vintillä ja heti tullu alas ja ne oli miettiny, et jos se vaikka tekis jotain ilkeyksiä mut anto sen mennä sinne yksinään. No tulevas kodis pysyy kyl makkarien ovet kii sillon ku hutikka on yksin kotona.

Näillä näkymin ollaan tosiaan menossa tonne päänäyttelyyn Keminmaalle maaliskuussa. Villeki ehkä lähtee.. ja sitten ois tosi hieno, ku Maria-Riitta näkis neidin piiiitkästä aikaa ja me tietty Maria-Riitan (: Mut ainaki minä oon menossa ja tietty Viivi :D Erja-täti on luvannu esittää sen niin minä saan taas jännittää kehän ulkopuolella.

Semmosta tänne tällä erää..