Käytiin sitten sunnuntaina Erjan ja Viivin kanssa Oulaisissa. Menomatka sujui kohtuu hyvin, mitä nyt Viivi hieman yksikseen huusi takana. En ollut kuullut sitä ääntä piiitkään aikaan, viimeks sillon ku se oli ihan pien pentunen. Mut kyl se siitä sitten hiljeni kuitenkin.. Erjan piti toki korottaa ääntä hieman. Se taisi sitten tepsiä neitiin.
Oulaisiin kun päästiin niin Viivillä oli hieman hutikkamainen keesi pystyssä taas. Viivi kun alkaa haukkua muita koiria niin nousee selkäkarvat keesiksi. Näin on nähty tapahtuvan myös Siita-tädillä.
Viivi teki paikan päällä tuttavuutta uroksiin. Ei niin väliä vaikkei saman rotuinen ollutkaan. Erityisesti tuntui kiinnostavan leikkiminen Julius-beaglen kanssa. Viivi huomasi, että tämä Julius katseli myös muita sillä silmällä ja yritti kovin kiinnittää huomion itseensä.
Ennen kehää Erja kokeili mennä Viivin kanssa nätisti ja yritti seisottaa neitiä. Olin itse siin vaiheessa, että saa nähdä miten kehässä menee. Erjan taitoihin luotan kyllä, mut Viivi tahtoo olla sellainen "oman tien kulkija". Ja kehäs olikin välillä pomppunappi päällä, mut kyl se silti hienosti meni. Olen ylpeä äiti (: Viivi olikin sitten ERI3 ja PN4.
Nyt ei ole oikein sopivia näyttelyitä tiedossa, joten loppuvuodesta käymme ehkä mätsäreissä ja treenaamme perusjuttuja. Antaa neidin nyt hieman kehittyä niin katsotaan sitten viimeistään ens vuonna uudestaan. Viivin tähän astiset näyttelytulokset ja arvostelut löytyy täältä http://hutikanfarina.suntuubi.com/?cat=0
Eilen taisi olla ensimmäinen ukkonen, jonka Viivi on tähän astisen elämänsä aikana kokenut. Piti vaan päästä pihalle ihmettelemään vaikka satoi. Kyl se sitten taas huusi, kun halus sisälle tulla. Viivi ei tykkää sateesta saati sitten suihkusta, mutta ojassa uiminen on mukavaa.
Nyt onkin mukava alkuviikko Viivin kannalta, ku isi on ollut eilen sairaslomalla ja nyt pari normivapaata. Ei tarvi yksin olla ollenkaan. Ja kyl se hyvin pärjää yksinkin, kun aamulla ruokkii ja käyttää ulkona niin kyl se päivän pärjää siellä.
Meiän hauvavauva täyttää koht yhden vuoden. Ikävä kyl itse joudun menemään sillon yhteen koulutukseen, mut kyl sitä pitää kakkukahvit ainaki mummulle ja papalle sekä koirakamuille tarjota.
Ai niin se viime viikkoinen työhaastattelu meni hyvin, eilen sain tiedon että sain sen työpaikan. Ei se mitenkään ihmeellinen, mut rahaa kuitenkin ja yleensä teen kaikki työt perusteellisesti. Olin kyl ihan innoissani eilen ja tietty vieläkin. Saa taas uusia juttuja elämään!
Jospa tänään ei sataisi kovin niin vois käydä pitkän lenkin, kun kotia pääsee.
Oulaisiin kun päästiin niin Viivillä oli hieman hutikkamainen keesi pystyssä taas. Viivi kun alkaa haukkua muita koiria niin nousee selkäkarvat keesiksi. Näin on nähty tapahtuvan myös Siita-tädillä.
Viivi teki paikan päällä tuttavuutta uroksiin. Ei niin väliä vaikkei saman rotuinen ollutkaan. Erityisesti tuntui kiinnostavan leikkiminen Julius-beaglen kanssa. Viivi huomasi, että tämä Julius katseli myös muita sillä silmällä ja yritti kovin kiinnittää huomion itseensä.
Ennen kehää Erja kokeili mennä Viivin kanssa nätisti ja yritti seisottaa neitiä. Olin itse siin vaiheessa, että saa nähdä miten kehässä menee. Erjan taitoihin luotan kyllä, mut Viivi tahtoo olla sellainen "oman tien kulkija". Ja kehäs olikin välillä pomppunappi päällä, mut kyl se silti hienosti meni. Olen ylpeä äiti (: Viivi olikin sitten ERI3 ja PN4.
Nyt ei ole oikein sopivia näyttelyitä tiedossa, joten loppuvuodesta käymme ehkä mätsäreissä ja treenaamme perusjuttuja. Antaa neidin nyt hieman kehittyä niin katsotaan sitten viimeistään ens vuonna uudestaan. Viivin tähän astiset näyttelytulokset ja arvostelut löytyy täältä http://hutikanfarina.suntuubi.com/?cat=0
Eilen taisi olla ensimmäinen ukkonen, jonka Viivi on tähän astisen elämänsä aikana kokenut. Piti vaan päästä pihalle ihmettelemään vaikka satoi. Kyl se sitten taas huusi, kun halus sisälle tulla. Viivi ei tykkää sateesta saati sitten suihkusta, mutta ojassa uiminen on mukavaa.
Nyt onkin mukava alkuviikko Viivin kannalta, ku isi on ollut eilen sairaslomalla ja nyt pari normivapaata. Ei tarvi yksin olla ollenkaan. Ja kyl se hyvin pärjää yksinkin, kun aamulla ruokkii ja käyttää ulkona niin kyl se päivän pärjää siellä.
Meiän hauvavauva täyttää koht yhden vuoden. Ikävä kyl itse joudun menemään sillon yhteen koulutukseen, mut kyl sitä pitää kakkukahvit ainaki mummulle ja papalle sekä koirakamuille tarjota.
Ai niin se viime viikkoinen työhaastattelu meni hyvin, eilen sain tiedon että sain sen työpaikan. Ei se mitenkään ihmeellinen, mut rahaa kuitenkin ja yleensä teen kaikki työt perusteellisesti. Olin kyl ihan innoissani eilen ja tietty vieläkin. Saa taas uusia juttuja elämään!
Jospa tänään ei sataisi kovin niin vois käydä pitkän lenkin, kun kotia pääsee.
Kommentit