Eilen käytiin Viivin kans Oulaisissa. Sunnuntaina oli itsellä olo niin nuhanen ettei jaksanu äitienpäiville lähteä. Kävimme sitten eilen äidillä ja mummolla. Sisällä, ku kotona keräsin kamppeita valmiiksi lähtöä varten oli Viivi tohinassa mukana.. Sillä on se katse joskus, että "Mennään, mennään jo, mennään nyt". Tassujen jarrut päällä, ku autoa kohti liikuttiin. Yritin sanoa, että hyppää.. se onnistuu sillon, ku Ville on jo kuskin paikalla. Jostain syystä neiti ei emäntänsä kyydistä perusta. Nostin sitten Viivin kyytiin ja sitten lähdettiin liikkeelle. Se seisoskeli takapenkillä ja katteli maisemia. Ei edes huutanut tällä kertaa niinkuin sillon, ku näyttelyyn mentiin Erjan kans. Se huuto johtui varmaan siitä, että neiti ei nähny eteen ja sivulle katsoessa tulee varmaan huono olo niinku ihmiselläkin. Oulaisten puolella oltiin jo niin kuului semmonen epämääräinen ääni ja neiti oksensi. En ollut antanut sille ruokaa viel nii vatsahapot siel tuli sitten ulos. Nam.

Mummo soitti, että oli tilannu pizzan nii ku pääsin Oulaisten keskustaan jätin koiran autoon ihmettelemään ja hain sen lätyn. Sitten mentiin mummolle kylään. Viiville se olikin eka kerta siellä. Koko ajan ois ulos halunnu ja laitoinki sen sitten takapihalle huutaan, mut sitte neiti rauhottu ja katteli siel ympärilleen. Mummolta jatkettiin äidille ja siel käytiin niinku mummollaki nätisti ulkona tarpeet tekemässä. Oli paljon hajuja, koiria siin lähistöllä nii neiti ois halunnu sielläkin ulos. Sitten illalla, ku äiti lähti junalle niin me lähdettiin kohti Ylivieskaa. Se matka sujui paremmin kuin menomatka. Neiti uskaltautui jopa maate takapenkillä.

Sitten, ku päästiin kotia piipahdettiin naapurissa kertomassa missä on käyty. Ja sitten ku mentiin kotia niin uni maistui erityisesti Viiville.

Nyt olikin itellä viimeinen harjoittelupäivä, maanantaina sitten töihin. Sais vaan aurinko paistaa niin ois mukavampaa. Illalla vois keksiä jotain erityistä puuhaa, ku tuntuu tää 10 vkon urakka vaativan vähä rentoutumista. Jos saatais vaikka Rokka & co kylään.

Kovasti tässä ootellaan kuulumisia tuolta Haapajärven suunnalta, että mites se Siita-täti voi. Ihan itseäkin jännittää ja ajattelin, että jos Erjalle passaa niin käytäis pentuja joskus tässä kattelemas. Nyt pitää taas mennä.